Hevosen muoto
Hevosen muoto ja sen merkitys
Hevosen muoto on ilmaus jolle löytyy monta eri merkitystä. Itse inhoan sanaa "muoto" sekä "peräänanto". Tykkään itse puhuasta asiasta niin, että hevonen liikkuu oikein. No mikä sitten on oikea ja terve tapa hevoselle liikkua?
Hevosen tulee käyttää koko kroppaansa oikein liikkumiseen. Hevosen muoto määrittelee minkälaisessa tasapainossa hevonen liikkuu ja mitä lihaksia hevonen joutuu tähän käyttämään. Hevoset ovat luonnostaan etupainoisia eikä hevosta ole luotu kantamaan selässään satulan tai ratsastajan painoa. Istuessamme hevosen selkään järkytämme sen luonnollistaa ekosysteemiä.
Faktaa hevosen selästä :
"Hevosen selkä ei ainoastaan toimi ratsastajan satulan kantajana, vaan se toimii myös koko liikeradan voima-akselina. Terve ja toimiva selkä on välttämättömän tärkeä hevosen liikunta- ja työskentelykyvylle. Eri hevosurheilun lajit aiheuttavat erilaista rasitusta, joten eri lajeihin liittyvät selkävaivat eroavat myös toisistaan. Estehevosilla, kouluratsuilla, laukkahevosilla, ravureilla ja valjakkohevosilla on erisuuruiset riskit selkävaivojen synnylle. Mainituista lajeista esteratsastus lienee hevosen selän kannalta vaativin.
Hevosen selkä kuuluu sen aksiaaliseen luustoon. Selkä muodostuu nikamista ja nivelistä, joita ympäröivät lihakset ja nivelsiteet. Selkäranka on hyvin dynaaminen ja siinä on paljon joustokykyä, kykyä pitkittäissuuntaiseen venymiseen, lateraalisen joustoon ja kiertoliikkeisiin. Näin ollen kyse ei ole mistään jäykästä etu- ja takaosan yhdistävästä kappaleesta."
yllä oleva teksti osio lainattu :
https://www.vetcare.fi/hevosen-selkavaivat-ja-niiden-hoito/
Suosittelen lukemaan koko tekstin.
Näiden asioiden takia onkin erityisen tärkeää että varusteet ovat sopivat ja, että hevonen käyttäisi selkäänsä oikein. Suosittelen myös,että hevosen selän kuntoa tarkastetaan säännöllisin väliajoin ammattilaisen toimesta esim. Fysioterapialla. Näillä asioilla vältytään jo useilta selkävaivoilta.
Miten hevonen sitten liikkuu oikein?
Vapaana eläessään hevonen viettää päivästään 17-20 tuntien etsien ruokaa,turpa maassa. Selän ja kaulan sidejärjestelmä jännittyy ja vetää rintakehää ja vatsaa ylöspäin. Pää maassa laiduntavan hevosen selkä on siis ylhäällä. Hevosen liikkeen tulisikin siis virrata koko selän lävitse. Hevosen tulee kantaa selkänsä ylhäällä kuitenkaan sitä jäykistämättä. Jos hevonen liikkuu muodossa,jossa hevosen turpa on suuntautunut ryntäitä kohti ja hevonen on vahvasti luotiviivan takana. Selkä saattaa olla pyöreä,mutta ei oikealla tavalla.Vaan jäykkä. Tässä kyseisessä muodossa hevosen niska taittuu väärästä kohtaa rajusti ja aiheuttaa hevoselle jumeja sekä kipua.
Rentous onkin erityisen tärkeätä tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin. Ja siitä lähdemmekin aina liikkeelle. Kun hevonen on rento ja hyvällä mielellä tekemässä.Voimme alkaa ratsastaan hevosta aktiiviseksi käyttämään takajalkojaan. Liikkeen voiman ja moottorin tulisi lähteä siis takajaloista. Jos hevonen kauhoo kauheasti vain etujaloillaan on hevonen tällöin todennäköisesti etupainoinen. Eikä se kulje oikeassa tasapainossa.
Hevosen kaulan asento kertoo myös paljon. Kaulan tulisi olla tasaisen pyöreä säästä niskaan asti. Kaulaan ei siis saa tulla taitekohtaa, joka näkyy pullahtaneena kohtana hiukan ennen hevosen niskaa. Niskan tulisi olla kaulan korkein kohta. Niska ei saa kuitenkaan nousta selän kustannuksella. Niska korkealla ja selkä notkolla ei myöskään ole hyvä vaihtoehto. Kun hevonen kulkee hyvässä tasapainossa takajalat aktiivisina,selkä rentona ja ylhäällä asettuu pää tällöin omalle paikalleen. Tärkeää on muistaa että hevosen tulee kantaa oma päänsä. Hevonen tasapainottaa itseään päänsä ja kaulansa avulla. Pää tekeekin hevosen liikkuessa varsin suurta liikettä ja me emme saa ohjilla estää tätä pään liikkettä tai kannatella sitä. Jos näin käy jännittyvät hevosen niska ja selkä eikä se pysty enään kulkemaan rentona eikä oikeassa tasapainossa.
Takajalkojen työskentely on erityisen tärkeää hevosen selän ja tasapainon kannalta. Takajalat ovat moottori joka vie hevosta eteenpäin. Kun takajalat ovat aktiivisesti käytössä. Nousee hevosen selkä ylöspäin ja painopiste on takapäällä. Tällöin hevosen on mahdollista kannatella itse myös oma kaulansa ja päänsä. Jos painopiste on etupäällä jää hevonen tällöin etupainoiseksi.
Yleisesti ottaen ajattele näin: älä ratsasta hevosen päätä, vaan sen takajalkoja alle sekä selkää rennoksi ja ylös.
jos haluat tutustua aiheeseen syvemmin suosittelen lukemaan Anna KIlpeläisen kirjoituksen aiheesta "Ratsun muoto".
https://annakilpelainen.com/2011/09/03/ratsun-muoto/
No entäs pidemmässä muodossa kulkeva hevonen?
Hevosen muodon tulisi olla myös säädeltävissä. On taito osata ratsastaa hevonen erilaiseen muotoon ja vaihdella näitä. Tässäkään muodossa emme unohda aktiivisia takajalkoja tai rentoa ylöspäin suuntaunutta selkää.
Oikea oppinen eteen-alas venytys tuleekin sanan varsinaisesta merkityksestä. Hevonen saa siis venyttää kaulaansa hiukan alaspäin ja pidemmäksi,mutta turvan tulee suuntautua eteenpäin. Ei alas eikä kohti ryntäitä. Alaspäin suuntaunut turpa aiheuttaa etupainoisen hevosen. Turpa suuntautuneena ryntäisiin taas aiheuttaa niskan taipumisen väärästä kohtaa rajusti aiheuttaen kipua ja jumeja.
muista myös tämä kun alat hakemaan oikeanlaista liikkumistapaa hevosellesi olisi se sitten nuori raaka ratsunalku tai kokenut kouluratojen konkari:
Hevosen liikkumistapaa tulee vahvistaa pikkuhiljaa. Näin saamme lihaksia kasvamaan oikeisiin paikkoihin. Monta kierrosta posottamalla hevosella jolla ei ole lihaksia ei tästä ole mittään hyötyä. Ketjuttamalla sekä palkkaamalla hevonen oppii parhaiten ja nopeiten. Se on myös hevoselle miellyttävin ja selkein tapa tehdä sekä oppia. Mutta tämä onkin jo aivan eri aihe!
Teksti on kirjoitettu halusta jakaa tietoa ja auttaa muita asiaa työstäviä. Myös minun ratsuni liikkumistavassa on vielä paljon parannettavaa,mutta koen että olemme oikealla tiellä. Kesän sairastelusta ja lomailusta johtuen aiomme myös syksyn myötä tullen aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.
Hevosen muoto on ilmaus jolle löytyy monta eri merkitystä. Itse inhoan sanaa "muoto" sekä "peräänanto". Tykkään itse puhuasta asiasta niin, että hevonen liikkuu oikein. No mikä sitten on oikea ja terve tapa hevoselle liikkua?
Hevosen tulee käyttää koko kroppaansa oikein liikkumiseen. Hevosen muoto määrittelee minkälaisessa tasapainossa hevonen liikkuu ja mitä lihaksia hevonen joutuu tähän käyttämään. Hevoset ovat luonnostaan etupainoisia eikä hevosta ole luotu kantamaan selässään satulan tai ratsastajan painoa. Istuessamme hevosen selkään järkytämme sen luonnollistaa ekosysteemiä.
Faktaa hevosen selästä :
"Hevosen selkä ei ainoastaan toimi ratsastajan satulan kantajana, vaan se toimii myös koko liikeradan voima-akselina. Terve ja toimiva selkä on välttämättömän tärkeä hevosen liikunta- ja työskentelykyvylle. Eri hevosurheilun lajit aiheuttavat erilaista rasitusta, joten eri lajeihin liittyvät selkävaivat eroavat myös toisistaan. Estehevosilla, kouluratsuilla, laukkahevosilla, ravureilla ja valjakkohevosilla on erisuuruiset riskit selkävaivojen synnylle. Mainituista lajeista esteratsastus lienee hevosen selän kannalta vaativin.
Hevosen selkä kuuluu sen aksiaaliseen luustoon. Selkä muodostuu nikamista ja nivelistä, joita ympäröivät lihakset ja nivelsiteet. Selkäranka on hyvin dynaaminen ja siinä on paljon joustokykyä, kykyä pitkittäissuuntaiseen venymiseen, lateraalisen joustoon ja kiertoliikkeisiin. Näin ollen kyse ei ole mistään jäykästä etu- ja takaosan yhdistävästä kappaleesta."
yllä oleva teksti osio lainattu :
https://www.vetcare.fi/hevosen-selkavaivat-ja-niiden-hoito/
Suosittelen lukemaan koko tekstin.
Näiden asioiden takia onkin erityisen tärkeää että varusteet ovat sopivat ja, että hevonen käyttäisi selkäänsä oikein. Suosittelen myös,että hevosen selän kuntoa tarkastetaan säännöllisin väliajoin ammattilaisen toimesta esim. Fysioterapialla. Näillä asioilla vältytään jo useilta selkävaivoilta.
Miten hevonen sitten liikkuu oikein?
Vapaana eläessään hevonen viettää päivästään 17-20 tuntien etsien ruokaa,turpa maassa. Selän ja kaulan sidejärjestelmä jännittyy ja vetää rintakehää ja vatsaa ylöspäin. Pää maassa laiduntavan hevosen selkä on siis ylhäällä. Hevosen liikkeen tulisikin siis virrata koko selän lävitse. Hevosen tulee kantaa selkänsä ylhäällä kuitenkaan sitä jäykistämättä. Jos hevonen liikkuu muodossa,jossa hevosen turpa on suuntautunut ryntäitä kohti ja hevonen on vahvasti luotiviivan takana. Selkä saattaa olla pyöreä,mutta ei oikealla tavalla.Vaan jäykkä. Tässä kyseisessä muodossa hevosen niska taittuu väärästä kohtaa rajusti ja aiheuttaa hevoselle jumeja sekä kipua.
Rentous onkin erityisen tärkeätä tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin. Ja siitä lähdemmekin aina liikkeelle. Kun hevonen on rento ja hyvällä mielellä tekemässä.Voimme alkaa ratsastaan hevosta aktiiviseksi käyttämään takajalkojaan. Liikkeen voiman ja moottorin tulisi lähteä siis takajaloista. Jos hevonen kauhoo kauheasti vain etujaloillaan on hevonen tällöin todennäköisesti etupainoinen. Eikä se kulje oikeassa tasapainossa.
Hevosen kaulan asento kertoo myös paljon. Kaulan tulisi olla tasaisen pyöreä säästä niskaan asti. Kaulaan ei siis saa tulla taitekohtaa, joka näkyy pullahtaneena kohtana hiukan ennen hevosen niskaa. Niskan tulisi olla kaulan korkein kohta. Niska ei saa kuitenkaan nousta selän kustannuksella. Niska korkealla ja selkä notkolla ei myöskään ole hyvä vaihtoehto. Kun hevonen kulkee hyvässä tasapainossa takajalat aktiivisina,selkä rentona ja ylhäällä asettuu pää tällöin omalle paikalleen. Tärkeää on muistaa että hevosen tulee kantaa oma päänsä. Hevonen tasapainottaa itseään päänsä ja kaulansa avulla. Pää tekeekin hevosen liikkuessa varsin suurta liikettä ja me emme saa ohjilla estää tätä pään liikkettä tai kannatella sitä. Jos näin käy jännittyvät hevosen niska ja selkä eikä se pysty enään kulkemaan rentona eikä oikeassa tasapainossa.
Takajalkojen työskentely on erityisen tärkeää hevosen selän ja tasapainon kannalta. Takajalat ovat moottori joka vie hevosta eteenpäin. Kun takajalat ovat aktiivisesti käytössä. Nousee hevosen selkä ylöspäin ja painopiste on takapäällä. Tällöin hevosen on mahdollista kannatella itse myös oma kaulansa ja päänsä. Jos painopiste on etupäällä jää hevonen tällöin etupainoiseksi.
Yleisesti ottaen ajattele näin: älä ratsasta hevosen päätä, vaan sen takajalkoja alle sekä selkää rennoksi ja ylös.
jos haluat tutustua aiheeseen syvemmin suosittelen lukemaan Anna KIlpeläisen kirjoituksen aiheesta "Ratsun muoto".
https://annakilpelainen.com/2011/09/03/ratsun-muoto/
No entäs pidemmässä muodossa kulkeva hevonen?
Hevosen muodon tulisi olla myös säädeltävissä. On taito osata ratsastaa hevonen erilaiseen muotoon ja vaihdella näitä. Tässäkään muodossa emme unohda aktiivisia takajalkoja tai rentoa ylöspäin suuntaunutta selkää.
Oikea oppinen eteen-alas venytys tuleekin sanan varsinaisesta merkityksestä. Hevonen saa siis venyttää kaulaansa hiukan alaspäin ja pidemmäksi,mutta turvan tulee suuntautua eteenpäin. Ei alas eikä kohti ryntäitä. Alaspäin suuntaunut turpa aiheuttaa etupainoisen hevosen. Turpa suuntautuneena ryntäisiin taas aiheuttaa niskan taipumisen väärästä kohtaa rajusti aiheuttaen kipua ja jumeja.
muista myös tämä kun alat hakemaan oikeanlaista liikkumistapaa hevosellesi olisi se sitten nuori raaka ratsunalku tai kokenut kouluratojen konkari:
Hevosen liikkumistapaa tulee vahvistaa pikkuhiljaa. Näin saamme lihaksia kasvamaan oikeisiin paikkoihin. Monta kierrosta posottamalla hevosella jolla ei ole lihaksia ei tästä ole mittään hyötyä. Ketjuttamalla sekä palkkaamalla hevonen oppii parhaiten ja nopeiten. Se on myös hevoselle miellyttävin ja selkein tapa tehdä sekä oppia. Mutta tämä onkin jo aivan eri aihe!
Teksti on kirjoitettu halusta jakaa tietoa ja auttaa muita asiaa työstäviä. Myös minun ratsuni liikkumistavassa on vielä paljon parannettavaa,mutta koen että olemme oikealla tiellä. Kesän sairastelusta ja lomailusta johtuen aiomme myös syksyn myötä tullen aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.
Kommentit
Lähetä kommentti