Pohdintaa kuolaimista

Kuten ig:ssä jo aiemmin mainitsin on kuolain aihe pyörinyt mielessä jo pitkään. Norjassa alkanut kirjoitus urakka päättyi Suomessa viikon puolivälissä, mutta koska neuroottinen olen halusin parikin ihmistä oikolukemaan tekstin ennen sen julkaisemista. Nyt kun on useamman ihmisen toimesta todettu, että tekstistä tosiaan saa selvää, eikä vihaamiani kirjotusvirheitäkään pitäisi löytyä, uskaltaudun viimein tekstin julkistamaan.

Mikäli olet lukenut aiemman pohdinnan liittyen turpiksiin, tiedät opiskeluaikani harjoittelusta Savon eläinsairaalalle. Mikäli et ole sitä lukenut, haluan kertoa, että pohjustan tekstini pitkälti siihen mitä opiskelujeni harjoitteluaikana opin kiertäessäni Ell Mirjami Miettisen mukana avustamassa häntä hevosten hammashoidoissa.

Alkuun haluan vielä sanoa, että en ole aikeissa polttaa kuolaimia käyttäviä ihmisiä roviolla. Ainoa päämääräni on saavuttaa keskustelua ja ajatuksia asian suhteen, sekä tarkastella samalla omia ajatuksiani ja toimintatapojani. Myös oma pikku Herttani käyttää edelleen aina silloin tällöin kuolaimia. Tosin ei minun kanssani, mutta en siis ole mielipiteissäni radikaalisti kuolaimia vastaan. Vuosien saatossa olen kuitenkin todennut, etteivät ne ole minua varten, eivätkä myöskään hevostani varten. Se miten meistä Hertan kanssa tuli pääosin kuolaimettomia johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että "tieto lisää tuskaa". Ja voin kertoa, että ed.mainitun harjoittelun aikana sitä tietoa tosiaan tuli. Tietoa siitä miten paljon harmia kuolain, etenkin väärä sellainen, voi suuhun aiheuttaa.

Allekirjoitan, mitä Kyra K vähän aikaa sitten pitämällään klinikalla sanoi: "Kuolain on mielestäni vähän sama kuin haarukka ja veitsi. Laita ne apinan käteen ja niistä tulee vaarallisia. Ja ihan vain sen takia, että apina ei osaa käyttää niitä". Niin, kuinka moni sitten voi täysin puhtain omatunnoin sanoa, että osaa käyttää kuolainta. Riippuu varmaan siitä, miten kukakin asian määrittelee, mitä on käyttää kuolainta oikein? Nyt haluan kertoa oman näkemykseni asiaan.

Aloittaessani hevostelun ja ratsastuksen kultaisella -90 luvulla ei hevosen suun hyvinvoinnilla ja kuolaimen sopivuudella ollut hurjastikaan painoarvoa, tai sanotaanko, että tuntui ettei siitä ollut edes tietoa, näin ainakin koen asian olleen. Kuolainten sopivuutta hevoselle mitattiin ainoastaa pituutena, ei lainkaan paksuutena ja yleinen ajatus oli; mitä paksumpi kuolain, sitä pehmeämpi se myös on. Tällä ajatuksella myös vaihdoin meidän ensimmäisen hevosemme kuolaimen paksumpaa versioon, koska oikeasti luulin sen olevan mukavampi hevoselle. Toinen hevosten suunhoitoon liittyvä asia, mikä lapsuudesta ja nuoruudesta mieleeni on jäänyt on se, että siihen aikaan kengittäjät raspasivat hevosten hampaita. Ja millä logiikalla minä vaan kysyn, eihän kukaan ihminenkään menisi suutarille hammashoitoon?!

Nojoo, se kultaisesta nuoruudesta, siirrytään  asiaosuuteen; Ensiksi kuolaimen perus periaate. Kuolaimen perimmäinen tarkoitus on olla kommunikaation ja hallinnan väline. Sen käyttö perustuu paineeseen ja myötäämiseen. Kuolain aiheuttaa painetta suupieliin, kieleen, hammaslomaan, kovaan suulakeen sekä lisäksi suitsien välityksellä niskaan ja turpaan. Hevosen suussa on erittäin herkkä tunto- ja kipuaisti, minkä vuoksi kuolaimen paine aiheuttaa hevoselle epämukavuutta, mistä se aktiivisesti pyrkii pois.

Sitten hevosen suun anatomiaa pähkinänkuoressa; Hevosen suuontelo koostuu yläleukaluusta,kovasta sekä pehmeästä suulaesta ja alaleukaluusta. Hevosen alaleukaluu on huomattavasti yläleukaaluuta kapeampi. Kova suulaki on kaareva ja se muodostaa kitakaaren, jonka syvyys ja muoto vaihtelevat hevoskohtaisesti. Hevosen etu- ja poskihampaiden välissä oleva alue on hammasloma, joka on kuolaimelle sopivin paikka, kuitenkin niin ettei se kolise takahampaisiin. Hevosen suussa ei ole anatomisesti tilaa kuolaimelle, vaan KUOLAIN VIE AINA TILAA KIELELTÄ ja luo siihen painetta. Hevosen suun yksilölliset mittasuhteet tulee aina huomioida kuolaimen valinnassa, kuolain valitaan aina hevosen suun anatomian mukaan, sitten vasta ratsastajan toiveiden mukaisesti. Osalla hevosista on niin matala suulaki, että se rajaa pois esim. kielentilallisten kuolainten käytön. On myös kyettävä hyväksymään se, että kaikille hevosille kuolain ei syystä tai toisesta suuhun sovi.

Ennen kuin sopivaa kuolainta aletaan edes pohtimaan, olisi syytä selvittää osaavan Ell kanssa minkä verran metallia, anatomian puolesta, oman kauraturvan suuhun mahtuu. Tämän lisäksi tulisi tietää hevosen suun kunto: ovatko limakalvot, pehmytkudokset ja hampaat ok, millainen purenta on, kuluvatko hampaat tasaisesti ja onko suussa hammassairauksia.

Vielä muutama vuosi sitten etsiskellessäni Hertalle kuolaimia totesin tyrmistyksekseni, etteivät kaikki verkkokaupat ilmoittaneet kuolainten mitoista muuta kuin pituuden. Tämä tuntuu absurdilta, koska kuolaimen paksuus on yhtä TÄRKEÄ tieto kuolainta ostettaessa kuin pituuskin. Vaikka verkkokaupat näyttävät asiassa petranneenkin (kävin tämän tarkistamassa), tapahtuu tätä pelkän pituuden ilmoittamista edelleen jostain käsittämättömästä syystä, paljon nettikirppiksillä, mistä monet hevosharrastajat varmasti hevostensa kuolaimet ostavat. Tämän uskon kertovat siitä, että edelleenkään  hevosharrastajille ei ole selviö, että myös kuolaimen paksuus on äärimmäisen iso osatekijä kuolain mukavuuteen.

Kuinka sitten tietää, että kuolain on sopiva mitoiltaan? Kuolaimen pituus on sopiva silloin, kun se on yhtä pitkä kuin suun leveys suunpielien kohdalta mitattuna tai molemminpuolisesti max 0.5cm tätä pidempi. Sekä liian lyhyt, että liian pitkä kuolain tuottaa epämukavuutta hevosen suuhun. Liian pitkä kuolain liikkuu suussa, jolloin kuolaimen nivel/tms siirtyy suussa väärään kohtaan. Tämä voi aiheuttaa kipua herkkään hammaslomaan. Liian lyhyt kuolain taas painaa hevosen suupieliä poskihampaita vasten aihauttaen vaurioita poskien sisäpinnoille. Sitten jo aiemminkin mainitsemani ja tärkeä kuolaimen paksuus: kuolaimen paksuus määräytyy kaikessa yksinkertaisuudessaan hevosen ylä- ja alaleuan etäisyyden sekä kielen paksuuden mukaan. Kuvalliset ohjeet suun mittaamiseen kannattaa kurkata seuraavasta linkistä:
https://www.kotielaintarvike.fi/tuotteet/hevoset-ja-talli/bombers-kuolaimet/kuolaimien-mittausohjeet/128965/

Sivulta löytyy hyvät ja hyvin selkeät ohjeet suun mittaamiseen ja näin oikean kokoisen kuolaimen valintaan. Suosittelen kaikkia vilkaisemaan!

En muista missä vaiheessa omaa hevostelua kuolainten käyttö alkoi tuntumaan enenevissä määrin epämiellyttävältä. Muistan kuitenkin valitelleeni asiaa ratsastuksenopettajalleni, kun palasin ratsaille vuoden -15 lopulla. En osannut pitää ohjia tuntumalla, ajatus siitä ei tuntunut miellyttävältä. Kuinka muka pitää käsi niin tasaisena, ettei hevonen tuntisi epämukavuutta suussaan, mission impossible.

Ainainen tuntien murheenkryyni oli mun onneton ohjastuntuma, mutta jos mieli sanoo, että tämä ei tunnu hyvältä on sitä vastaan kovin vaikea taistella. Kun sitten ostin Hertan ajattelin alkuun, ettei sen koskaan tarvitsisi ottaa metallia suuhunsa eikä minun enää koskaan stressata siitä. Toisin kuitenkin kävi. Olin tuohon aikaan kovin epävarma sekä itsestäni, että yht'äkkiä tapahtuneesta varsan hankinnasta. Niinpä päädyin kuuntelemaan paljon muiden ihmisten näkökantoja siitä, kuinka toimia nuoren hevosen kanssa. Yksi näkökanta oli, että hevonen on hyvä opettaa kuolaimiin ja niin tehtiin. Tosin näin jälkeenpäin väittäisin, ettei Hertta koskaan oppinut kuolaimeen ja väitän sen yhä edelleen niitä inhoavan ja niistä stressaavan.

Tuntuu hassulta ajatella elämän ikäänkuin johdattaneen kuolaimettomuuteen, koska Hertan oston jälkeen päädyin sitten jo aiemmin mainitsemaani harjoittelua tekemään Savon eläinsairaalaan ja vasta siellä voin sanoa oikeasti oppineeni jotakin kuolaimista. Vei vielä noin pari vuotta harjoittelusta ennen kuin totesin, etteivät kuolaimet sovi meille ja ostin hackamoret. Jo tätä ennen olin ratsastanut pääasiassa riimulla, mutta tuossa vaiheessa aloin puhumaan ääneen siitä, miten hevoseni tosiaan stressaa kuolainta ja ihan yhtä paljon sitä stressaa myös emäntä. Ja niin kuolain sitten viimein jäi vuosien kipuilun jälkeen, mutta toiset asiat vaativat pidemmän aikaa prosessoida kuin toiset.

Vielä "loppukevennykseksi" haluan kertoa hieman kuolaimen aiheuttamista haitoista. Osalle nämä lienevät tuttuja hevosen hammashoidon yhteydestä, toki toivon etteivät monelle.

Kuolain voi aiheuttaa vaurioita hevosen suupieliin, kieleen, hammaslomaan, poskien limakalvoille, suulakeen sekä hampaisiin. Toki kuolain ei itsessään riko, mutta siihen yhdistyvä ratsastajan luoma paine (=ohjasjännite) sekä näihin yhdistetty turpahihna(t) voivat näitä vaurioita aiheuttaa. Ratsastajan luomaan paineeseen vaikuttaa kuolaimen lisäksi ratsastajan ratsastustaito. Tähän asiaan en kuitenkaan tässä tekstissä mene, vaan ohjastuntuma asiasta voi lukea Jasun tulevasta tekstistä täällä blogissa.

Pehmytkudos vauriot ovat tavallisimpia kuolaimen aihauttamia vaurioita. Näitä voi tulla poskiin, kieleen, suupieliin sekä huuliin. Pehmytkudoksiin voi myös muodostua kroonisia haavaumia, iho voi paksuuntua tai siihen voi tulla pigmenttimuutoksia. Myös hampaat voivat vaurioitua kuolaimen käytöstä johtuen. Mikäli hevonen koittaa välttää/vähentää kuolaimen aiheuttamaa painetta, voi se ottaa kuolaimen hampaidensa väliin, mikä pitkällä aikavälillä aiheuttaa hampaiden purupintojen kulumista. Kovat kuolaimet kuluttavat kuolaimia pehmeitä enemmän, mutta mikäli hevonen puree pehmeää kuolainta (esim.kumikuolain) saattaa se vaurioitua ja aiheuttaa rikkoutuneena vaurioita limakalvoille ja kieleen.

Kuolaimen aiheuttamat hammasloman vauriot ovat myös hyvin tavallisia. Tähän vaikuttaa  osaltaan hevosen hammasloman terävyys ja leveys. Mikäli hammasloma on terävä ja kapea on se alttiimpi painevaurioille. Pahimmassa tapauksessa hammasloman haavaumat voivat tulehtua aiheuttaen alaleukaluuhun luukalvotulehduksen. Mikäli kuolaimeen yhdistyy suuri paine on mahdollista aiheuttaa hevoselle alaleukaluuhun jopa murtuma! Erityisesti kankikuolaimen käyttö on yhdistetty hammasloman vaurioihin ja tutkimusten ovat osoittaneet näiden vaurioiden olevan usein myös vakavia.

Suun vauriot ovat kuolaimia käyttävillä hevosilla harmittavan yleisiä. Mikäli hevosella ilmenee joitakin seuraavista oireista liittyvät ne mahdollisesti kuolain ongelmiin: suun aukominen, kielen nostaminen kuolaimen päälle, kuolaimen pureminen, hevosen kulkeminen kuolaimen takana tai sen "päällä roikkuminen", kielen roikottaminen suun ulkopuolella sekä pään ravistelu. Myös haluttomuus liikkua, hännän huiskiminen, hermostuneisuus, kuopiminen, luimistelu tai hampaiden narskuttaminen voivat kertoa kuolaimeen liittyvästä ongelmasta tai kivusta suussa. Edellä mainitulla käytöksellä hevonen kykenee ilmaisemaan, mikäli jokin on hullusti. Mikäli kuolaimen käyttöön yhdistetään kireä turpahihna tai pahimmassa tapauksessa kaksi, on hevosen mahdotonta ilmaista epämukavuus- tai kiputuntemuksia suussaan. Tästä syystä turpahihnan, etenkin alaturpahihnan käyttöä on syytä pohtia ja niitä käytettäessä aina huomioitava turpahihnan sopiva kireys (kaksi aikuisen miehen sormen mittaa)!

Kuten jo aiemmin sanoin, ei tämän tekstin tarkoitus ole laput silmillä vastustaa kuolainten käyttöä vaan todeta faktat faktoina ja puhua niistä suoraan. On fakta, että kuolain aiheuttaa epämukavuutta hevosen suuhun, mutta kipua sen ei kuuluisi aiheuttaa. Tämän takia onkin mielestäni hyvä jakaa tietoa ja kokemuksia ja ennenkaikkea puhua asioista suoraan. Usko, että kaikkien hevosihmisten tavoitteena kuitenkin on, että kaviokaveri elää elämäänsä kivutta ja tyytyväisinä.

Kuolaimia käyttävien hevosen suun terveyden kannalta olisi paras, mikäli hevosta ratsastettaisiin vaihdellen ilman kuolaimia ja kuolainten kanssa, näin mahdolliset suun vauriot ehtisivät parantua. Myös kuolainten vaihtelu on hyödyllistä, koska erilaiset kuolaimet aiheuttavat painetta suun eri kohtiin. Myös turpahihnan käytöstä tulisi vähintäänkin antaa hevoselle vapaapäiviä, mikäli siitä ei halua luopua kokonaan.

Tässäpä pohdinnat tältä erää. Mikäli kuolain aihe kiinnostaa, siitä voi lukea lisää Jasun tulevasta kirjoituksesta: ohjastuntuma.